Pianon vapaan säestyksen opetus alkoi vuonna 1957 Sibelius-Akatemian vasta perustetussa koulumusiikkiosastossa (Vatjus 1996, 18–19, 96; Dahlström 1982, 190). Huomattavin sisällöllinen muutos vapaan säestyksen opetukseen tuli 1970-luvulla, kun reaalisointumerkit yleistyivät koulun musiikinkirjoissa ja vapaan säestyksen tunneilla alettiin opettaa sointumerkeistä soittamista ja säestämistä. Toinen huomattava muutos vapaan säestyksen opetukseen tuli, kun 1980-luvulla opetukseen otettiin mukaan enemmän populaarimusiikkia. (Mattila 1997, 6; Vatjus 1996, 19–20; Palonen & Sorsa 1991, 6–7.)
Kiinnostus vapaata säestystä kohtaan on lisääntynyt vuosi vuodelta ja mahdollisuudet sen opiskeluun ovat parantuneet huomattavasti. Vapaa säestys on nykyään hyvin monipuolinen oppiaine. Luovasti pianolla 1 -kirjan (2023) sivuilla 5 ja 6 on kerrottu tarkemmin, mitä vapaa säestys oppiaineena sisältää.
